Maaliskuu. Päivät pitenevät, aurinko paistaa, välillä jokunen nurkka valtavista lumikasoista osoittaa sulamisen merkkejä. Kyllähän sen tietää, mitä silloin on mielessä.
Alkuvuoden hiljaselon jälkeen on ollut vähän sutinaa.
Tapaus 1: Mr. J. 29-vuotias markkinointialan ihminen. Rento hengailija, pilke silmäkulmassa. Alun perin briteistä kotoisin, asunut täällä jo hyvän tovin. Vaikutti erittäin lupaavalta. Piti ulkoilusta, urheilusta, valmis kokeilemaan kaikkea uutta.
Lopputulos: kahdet huippuhauskat treffit, joiden aikana kauniita kohteliaisuuksia sinkoili puolin ja toisin. Uskoin ja amorin nuolen osuneen, kunnes kaverilla alkoi kiireinen vaihe töissä (ja varmaan myös muussa elämässä...), eikä hän enää vastannut viesteihin.
No, Mr.J:n haavat tapetoitiin Mr. T:llä.
Tapaus 2: Mr. T. Ei-helsinkiläinen IT-nörtti. Muistutti hiukan James Bondia (niin, miksen heti juossut karkuun...). Jopa kiusallisen komea, äärimmäisen hyvä supliikki, niin ikään britti (sillä se murhe lähtee millä se tulikin...vai miten se meni...)
Vaikutti erittäin lupaavalta, 34v, eronnut jo tovi sitten, antoi ymmärtää sitoutumisaikeita.
Lopputulos: yksi yhteinen viikonloppu, jonka aikana tapahtui vakuuttelua omien tuntemusten myönteisestä laadusta. I<3U -osastollakin käytiin. Viikonlopun jälkeen yksi facebook -keskustelu, jossa henkilö pyörsi kaikki puheensa ja kertoi tulleensa edellisessä suhteessaan niin pahasti satutetuksi, ettei tunne tällä hetkellä mitään ketään kohtaan.
Tilanne tällä hetkellä: molemmat henkilöt poistettu yhteystietolistoilta.
Yritän miettiä, mitä näistä tapauksista voisi oppia.
Ainakin varmaan sen, ettei pidä IKINÄ ryhtyä mihinkään vakavaan kissoista pitävien miesten kanssa. Ainakaan silloin, jos kissoista pitäminen sulkee pois koirista pitämisen. Nimittäin, Mr. T:tä lainatakseni:
"Koirat vaatii jotenkin niin kauheasti omistautumista, niitä pitää koko ajan paijata tai ruokkia tai viedä kävelylle. Kissat on silleen kivoja, että ne on suurimman osan ajasta omissa oloissaan, mutta niitä voi sitten välillä silittää jos tulee semmonen olo että kaipaa hellyyttä. "
Ööö, ajatteletko samaa kuin minä...?
Joo! Koiramies sulle! Osta hauva tai lainaa kaverilta hetkeks. Koirapuistoissa ja lenkkipoluilla voi muutkin päästä haistelemaan toistensa peppuja kun vaan koirat ;D
VastaaPoistaEli onko naiset niinkuin koirat? Vaaditaan liikaa työtä?
VastaaPoistaMut se Mr. T... melkoista...vaikka mitä mä sanoin siitä kuvasta..?
Ninni, hajosin!!! :D
VastaaPoistaJa Larelle: Sä toden totta osuit naulan kantaan kuva-analyysissasi. Jatkossa kierrätän kaikki tarjokkaat teidän raadin kautta ;)
Täydennyksenä tarinaan vielä semmoinen, että Mr. T sai myöhään la-iltana puhelun, jossa kertoi palaavansa kotiin sunnuntain aikana. Sunnuntaina tulikin sitten kova kiire junalle ja kotiin. Herrasta kyllä kuului vielä kotiinlähdön jälkeenkin, ja illalla tekstasi olleensa kaverin luona katsomassa leffaa. Oli taatusti kelpo filmi ja varmaan ihan kiva kaverikin, sillä heti maanantaina tunteet olivat viilenneet jo melkoisesti ja hän muistikin taas tulleensa satutetuksi.
Sanoin sitten ihan suoraan, että oisihan tuosta voinut aiemminkin jo vinkata, ja ettei ehkä kannata sitten tapailla ihmisiä jos ei kerran tunne enää mitään. Mr. T huolissaan sitten kysyi, että kai me edelleen kuitenkin pidetään yhteyttä. Totesin, ettei sille varmaankaan ole tarvetta, kun hän kuitenkaan ei ilmeisesti pidä musta kovinkaan paljon. Turhaan mä nyt sellaisten ihmisten kanssa kovasti olen yhteyksissä.
Mr. T sitten lisäsi, että ei, hän toden totta pitää minusta, mutta...ei vain kuitenkaan ole niitä tunteita.
Eli ehkä me naiset ollaan niinku koirat ja vaaditaan liikaa omistautumista, liikaa lenkittämistä, ruokintaa ja rapsutusta. Ehkä Mr. T:n tunteet sytyttää jokin salaperäinen kissa, joka ei vaadi tältä mitään, ei osoita turhia kiintymisen merkkejä, sähisee ja kynsii huonekaluja, eikä pidä häntä oikeastaan yhtään minään.
Niin ja piti vielä lisätä, että myös Mr. J ilmoitti alun alkaen pitävänsä kovasti kissoista. "En voisi ikinä ajatella omistavani koiraa".
VastaaPoistaJoo, ehkä ihan hyvä idea, dear J.