Koko päivä on mennyt haikealla mielellä. Putkiremontti on kotona valmis, ja kuukauden samoilu tilapäiskämpästä toiseen on tullut päätökseen.
Tuntuu kuin aikaa olisi kulunut enemmänkin. Tai sitten vain kiinnyn uusiin paikkoihin kovin helposti. Mikähän kotona on, kun en siellä oikein viihdy? Kyynelsilmin hyvästelen toisten ihmisten asuntoja, sellaisia, joihin en ole tuonut muuta omaa kuin läppärin ja vaatteet. Kaikki on toisten tekemää, toisten jäljiltä. Mutta minä viihdyn niin.
Viimeisen kämpän ehti nähdä myös T. Pakkasin hänen tuomiaan matkamuistoja ja löysin matkalaukkutarrat. Vieläkö se pyörii mielessä? Taidan kiintyä kovin nopeasti paikkojen lisäksi myös ihmisiin.
Kevät sulatti lätäköitä ja teki olon epämukavaksi untuvatakissa. Mieli tekisi jonnekin. Ei välttämättä kovin kauas, vain jonnekin.
Kotona on remontin jäljiltä likaista ja epämukavaa, liikaa kaikkea. Ehkä kiinnyin uusiin tilapäiskoteihin siksi niin paljon, että niissä ei ollut menneisyyden painolasteja silmissä. Ehkä niissä tuntui vapaammalta, helpommalta hengittää.
Väitän, että kaikki tämä liittyy suoraan parisuhdejuttuihin. Mitään ei tapahdu, ennen kuin olen siivonnut kaikki luurangot pois kaapeista, ja laittanut turhat muinaismuistot viimeiseen arkistoonsa.
Kaihomielen kohennukseksi päätin päivittää vuodevaatteet kevätasuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti