Sillai.

Mikä on yhteistä kaikista maailman deittioppaista löytyville ohjeille?
Mistä äiti varoitti?

No juuri SIITÄ. Että ei saa olla sillai ennen kuin aikaisintaan kolmansilla treffeillä. Nita Tuckerin opas ehdottaa pidättäytymistä jopa kahdeksien treffien ajan (en ole tapaillut suurinta osaa deittikumppaneistani niin monta kertaa).

Koska niin moni asia deittioppaissa on täyttä soopaa, aion yrittää räjäyttää tämänkin deittailumyytin.

Oma ohjeeni kuuluu seuraavasti: Treffeille kannattaa lähteä vasta, kun on ollut vähintään kolme (mieluiten jopa kahdeksan) kertaa sillai. Silloin voit olla varma, että mies on sitoutunut sinuun ainakin fyysisellä tasolla, joten varmaankin hän jaksaa kuunnella lätinöitäsi myös kotvasen kahvikupin äärellä.

Sitäpaitsi: olen kuullut usealta kaverin kaverin kaverilta, ja myös heidän kaveriltaan, että hyvin monen, ellei jopa usean parin yhteinen taival on alkanut satunnaisesta fyysisestä kanssakäymisestä, joka olosuhteiden pakosta (esim. raskaus, putkiremontti tms.) on syventynyt myös henkisellä tasolla tapahtuviksi tilapäisiksi kohtaamisiksi. Jos henkinen ulottuvuus jää hiukan ohueksi, niin ei huolta: vaikka suhde toimisi ainoastaan fyysisellä tasolla, niin se on silti yksi taso enemmän kuin suurimmassa osassa suomalaisia parisuhteita.

Ai niin. Unohdin mainita, että sain ystävältäni E:ltä synttärilahjaksi kirjan, jossa esitellään kissojen ylivertaisuutta miehiin nähden. En periaatteessa pidä kissoista, mutta kirjan selattuani aloin kuitenkin harkita.