Kymmenen käskyä

Parjaamani City.fi -palvelu on listannut kymmenen käskyä, joiden avulla saada parempia tuloksia deittipalvelussa.

http://www.city.fi/help/95/

Lue ja viisastu. Noh, kuva on tärkeä, senhän me jo tiesimme.


Olen muuten ehkä vähän ihastunut. Kohta paljastan, keneen :)

Btw se match.com on ihan rahastusta.

Kynnet

Sain aikaiseksi deittiviestifaitin.

Lueskelin miesten ilmoituksia, ja ärsyynnyin, kun joku ilmoitti karsastavansa rakennekynnet ottaneita naisia.

Oikeudentajuni ei siedä tällaista syrjintää.

Mainittakoon, että itselläni ei ole rakennekynsiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö puolustaisi rakennekyntisiä sisariani näitä barbaareja vastaan.

Kysyin ystävällisesti mieheltä, miksi häntä ahdistaa naiset, joilla on rakennekynnet. Mies vastasi, että semmoisilta naisilta ei suju tiskaus, leipominen eikä muukaan hyödyllinen. (Argh!!)

Vastasin miehelle, että varmasti sujuu kaikki mainitut toimet niin rakennekynsillä kuin ilmankin. Ongelma saattaa olla enemmänkin se, ettei kukaan muuten vain halua tulla hänen luokseen leipomaan tai tiskaamaan. Ei se niistä kynsistä johdu...

No, herra siihen vastaamaan, että "mikä vika on tavallisissa kynsissä".

Voi apua. Rakkaat ystävät, varokaa tuota miestä :D

Niin, ei niissä mitään vikaa olekaan. Ihmiset vain haluavat erilaisia asioita. Toinen haluaa kynnet, toinen Playstaysonin. Joku ahne kenties molemmat.

Saitteja

Hiljaista pitelee edelleen, joten ehdin laatia hiukan yhteenvetoa käyttämistäni deittisivuista

City.fi

-teineille
-photoshop -entusiasteille
-ulkonäkökeskeisille
-varatuille
-seksiseuran metsästykseen

Tämän kautta ei ole tapahtunut vielä yhtään mitään. Toki ilmoituskin oli aika lyhyt ja ytimekäs...mutta kuitenkin kuva kera!
Ehkä olen vain vähän liian vanha tänne? Tai liian single? ;)

Ja hei oikeasti, seurustelevat naiset huomio: cityssä on loppumaton määrä ilmoituksia, joissa varattu mies etsii petikaveria väljähtyneen parisuhteen elävöittämiseksi. Ei aikomusta erota, koska nainen on hyvä kotiapulainen ja tienaa tarpeeksi, mutta seksi ei toimi, joten mies kaipaa pitkäaikaista sukupuolista kanssakäymistä jonkun toisen naisen kanssa. HALOOO! Sinuna ottaisin selvää, mitä miehesi tekee iltaisin ollessaan "ylitöissä".

Match.com

-kaveri suositteli
-profiilin rekisteröiminen ilmaista, mutta kaikki oleellinen toiminta (viestien ja flirttien lukeminen) maksaa.
-eikä ihan ilmaista lystiä olekaan: käyttö edellyttää sitoutumista 6 kuukaudeksi, ja kk-veloitus vaihtelee n. 14,99e:n ja 29,99e:n välillä.
-jos tämä kerran on paras ja toimivin deittisivusto, miksi pitää sitoutua noin pitkäksi aikaa? En minä ainakaan haluaisi maksaa siitä, että ilmoitus roikkuu jossain listoilla, vaikka olisin jo löytänytkin paremman puoliskon.


Suomi24

-tästähän olemmekin jo keskustelleet...
-ihan ok peruspalveluiltaan
-perustoiminnot ilmaisia ja helppokäyttöisiä
-profiilikuvien vaihtaminen pitkä prosessi, koska kuvat "tarkastetaan" (ilm. käsityönä...)
-hyvin laaja skaala erilaisia sinkkuhenkilöitä
-paino sanoilla HYVIN. LAAJA.
-täällä myös ylipainoisia ja ei-niin-ulkonäköorientoituneita sinkkuja
-mahdollisuus torjua saamiaan flirttikutsuja

Tosirakkaus.fi

-en ole jaksanut vielä perehtyä
-kukaan kavereista ei ole suositellut
-ei saapuneita viestejä tai flirttejä

Sarvimies

Omat ilmoitukset eivät tuota juurikaan tulosta, joten aloin itse aktiivisesti heitellä verkkoja veteen.

Näin mukavanoloisen profiilin, jossa mies kuvaili itseään jääräpäiseksi kaurishenkilöksi. Laadin viestin, jossa tiedustelin pilke silmäkulmassa, miten jääräpäisen kauriin joulu sujui. Vastaus veti jälleen kerran hiljaiseksi:

"Mistä päättelet että olen jääräpää??"

Öö....koska kerroit niin?

On nämä hauskoja vekkuleita.

Pitäisi varmaan samalla analogialla ymmärtää, että hyvin toimeentuleva yrittäjä on persaukinen tukityöllistetty, ja pitkätukkarockari on tupeepäinen trubaduuri?

Ikävöin kouluun ja tekstianalyysin kurssille.

Sillai.

Mikä on yhteistä kaikista maailman deittioppaista löytyville ohjeille?
Mistä äiti varoitti?

No juuri SIITÄ. Että ei saa olla sillai ennen kuin aikaisintaan kolmansilla treffeillä. Nita Tuckerin opas ehdottaa pidättäytymistä jopa kahdeksien treffien ajan (en ole tapaillut suurinta osaa deittikumppaneistani niin monta kertaa).

Koska niin moni asia deittioppaissa on täyttä soopaa, aion yrittää räjäyttää tämänkin deittailumyytin.

Oma ohjeeni kuuluu seuraavasti: Treffeille kannattaa lähteä vasta, kun on ollut vähintään kolme (mieluiten jopa kahdeksan) kertaa sillai. Silloin voit olla varma, että mies on sitoutunut sinuun ainakin fyysisellä tasolla, joten varmaankin hän jaksaa kuunnella lätinöitäsi myös kotvasen kahvikupin äärellä.

Sitäpaitsi: olen kuullut usealta kaverin kaverin kaverilta, ja myös heidän kaveriltaan, että hyvin monen, ellei jopa usean parin yhteinen taival on alkanut satunnaisesta fyysisestä kanssakäymisestä, joka olosuhteiden pakosta (esim. raskaus, putkiremontti tms.) on syventynyt myös henkisellä tasolla tapahtuviksi tilapäisiksi kohtaamisiksi. Jos henkinen ulottuvuus jää hiukan ohueksi, niin ei huolta: vaikka suhde toimisi ainoastaan fyysisellä tasolla, niin se on silti yksi taso enemmän kuin suurimmassa osassa suomalaisia parisuhteita.

Ai niin. Unohdin mainita, että sain ystävältäni E:ltä synttärilahjaksi kirjan, jossa esitellään kissojen ylivertaisuutta miehiin nähden. En periaatteessa pidä kissoista, mutta kirjan selattuani aloin kuitenkin harkita.

Aaaarrgggghhhh!

Olen lukenut tänään taas massiiviset määrät deitti-ilmoituksia. Osaan jo unissanikin kaikki kriteerilistat, joita niistä löytyy. Jos olisin uhreilullinen, työssäkäyvä, koulutettu, kaunis, hoikka, älykäs, rikas, äidillinen, siivousintoinen, ruoanlaittotaitoinen, mielellään alle 20 -vuotias perseseksistä nauttiva nainen, minulla totisesti olisi valinnanvaraa.

Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että kaikki noita ilmoituksia rustailevat miehet ovat ihan perseestä.

Sex and the City

Jee, taas uusi ilmoitus lisätty! Uusi hengentuotteeni löytyy osoitteesta http://www.city.fi/deitti/92203/


Käy katsomassa, ja kerro mitä mieltä olet. Mun mielestä tämä on ehkä onnistunein tähän mennessä.

No, nyt tässä sitten vain odotellaan, että posteljooni alkaa kantaa virtuaalikirjeitä laatikkoon ;)

Kammot.

Moni meistä on joskus kohdannut herra/neiti Sitoutumiskammon. Homma etenee tavallisesti osapuilleen näin:

Tustustutaan, kiinnostutaan, tapaillaan, tapaillaan lisää, soitellaan, tapaillaan, syödään, juodaan, pannaan.

Ja sitten alkaa tapahtua.

Ensin siltä kuolee mummo, sitten äiti joutuu vakavaan auto-onnettomuuteen, töissä on kiire, lätkäjengi lähtee kisamatkalle Saharaan, 15 -vuotiaan lapsen isälle pidetään varpajaiset, kirjanpito kaatuu päälle, veroilmoitus, auto huoltoon, mulla on nyt vähän kiire, mä soittelen sulle vaikka tossa loppuviikosta.

Myönnän, että olin varmasti lähempänä 25 ikävuotta ennen kuin aloin päästä tästä jutusta jyvälle. Ja sitten aloinkin käyttäytyä itse ihan samalla tavalla.

Maan rakoon katoaminen ja raivostuttavaa ja lapsellista. Se on silti vastustamattoman helppoa. Mitä pitäisi sanoa, kun on ensin tapaillut pari kertaa jotakin tyyppiä, ja sitten hoksaa, että ei tästä tulekaan mitään? Pitäisikö vaan sanoa suoraan? Ja mitä silloin sitten pitäisi sanoa? Miehet aina kinuavat totuutta, mutta mitä kukaan tekee sillä tiedolla, että minun mielestäni hän pukeutuu outoihin vaatteisiin, peseytyy liian harvoin, omistaa raivostuttavan lemmikin, puhuu ruoka suussaa, puhuu muuten vaan typeriä, keskeyttää väärissä kohdissa ja katsoo luokattoman huonoja elokuvia? Mitä hedelmällistä tällaisista "totuuksista" seuraa?

Sitäpaitsi, eivät ne ole mitään totuuksia. Ne ovat minun mielipiteitäni.

Kaikki Sinkkuelämää -sarjaa seuranneet tietävät, mikä on Mr. Big -syndrooma. Se on sitä, että kaksi aikuista ja kypsää ihmistä tapailee loputtoman pitkään hyvin vaihtelevissa olosuhteissa ilman virallisia sitoutumiselkeitä. Kun toinen alkaa kysellä häiden tai yhteenmuuton perään, toinen vetäytyy paikalliseen dokaamaan ja häviää kuvioista, mieluiten jonnekin valtameren taakse. Tarjottu selitys on jotain tämäntapaista: "En vain ole sitoutuvaa tyyppiä."

Neljän kuukauden päästä hra/nti "En ole sitoutuvaa tyyppiä" menee naimisiin ja alkaa odottaa kaksosia. Ex-kumppani repii hiukset päästään ja vannoo, ettei ikinä enää seurustele kenenkään kanssa.

Tähänkin ongelmaan Nita Tuckerin deittiopas yli 40-vuotiaille sinkuille tarjoaa vastauksen. Tuckerin mukaan kysymys näissä tilanteissa ei ole sitoutumiskammosta, vaan siitä, että naiseen tai mieheen iskee epäonnistumisen pelko. Yksilö ahdistuu mukavasta parisuhde-elämästä tajutessaan, että hän voi epäonnistuessaan pilata tämän kaiken. Epäonnistumisen pelossaan hän hylkää rakastettunsa, vaikka kokee edelleen voimakkaita tunteita tätä kohtaan. Sitoutumiskammo on siis yhtä kuin suuri rakkaus ja pelko sen menetyksestä.

BULLSHIT.

Sori Ms. Tucker, mutta tuo on ehkä paskin teoria sitoutumiskammosta ikinä. Tätähän naiset ovat toitottaneet toisilleen vuosisadat, maasta ja kulttuurista riippumatta. "Ehkä hän rakastaa sinua liikaa, eikä siksi soittele?"

Paskanmarjat. Mies ottaa yhteyttä naiseen ja viettää aikaansa tämän kanssa, jos hän on kiinnostunut. Jos hän ei soittele tai suostu tapaamaan, on parempi vaihtaa kohdetta. Aamen. 4 vuoden on-off -suhde ilman merkkiäkään sitoutumishalusta tarkoittaa vain sitä, että mies ei ole löytänyt parempaakaan kohdetta, eikä halua kuitenkaan olla yksin.

Mies ei pelkää epäonnistuvansa suhteessaan rakastamaansa naiseen. Miehet eivät ylipäätään pelkää mitään noin abstrakteja uhkia. Jos mies jotain pelkää, niin väkivaltaista kastraatiota sekä yksinjäämistä. Yksinjäämisen pelossaan mies on valmis tekemään epätoivoisiakin siirtoja, kuten lisääntymään täysin yhdentekevän ihmisen kanssa tai tapailemaan ihmistä, joka ei häntä pätkääkään kiinnosta. Se ei ole rakkautta, se on pelkoa.

Ahdistus

Rekisteröidyin uudelle deittisaitille. Tällä kertaa tällainen kuin www.tosirakkaus.fi Joo-o. Tosi rakkaus odottaa vai miten se meni ;)

Tiedän, että meneillään on vasta kolmas päivä. Tiedän myös, että en ole kunnolla kokenut mitään uutuudenviehätystä, koska kaiken maailman profiilikaavakkeiden täyttely ja palveluihin rekisteröityminen käy työstä. Ja sitten pitäisi vielä jaksaa lukea muiden laatimia ilmoituksia, joissa ihmiset kryptisin sanakääntein kertovat itsestään. Monen tekstistä kuultaa leipääntyminen koko deittailuun. En voisi olla enempää samalla aaltopituudella heidän kanssaan.

Tämä deittailuprojekti alkaa uhkaavasti muistuttaa laihdutusprojektia. Ihan kuin yrittäisin olla jotain, mitä en oikeasti ole.

Tekisi mieli vähän kiukutella. En halua näistä tyypeistä ketään. Antakaa minun olla rauhassa!

Hiljaisuus laskeutuu ympärilleni kuin muuri. Täällähän minä olen. Kotona koneeni ääressä, rauhassa, yksin. Jos päätän jäädä tänne loppuelämäni ajaksi, niin fine. Ei täältä kukaan tule hakemaan. Ihan sama, kuinka paljon kiukuttelen.

Pikkuhiljaa alan tajuta, että n. puolet hereilläoloajastani kaipaan parisuhdetta, ja toisen puoliskon tappelen vastaan minkä kykenen. Yksi airo soutaa, toinen huopaa.

Edessä on selvästikin aika pitkä tie.

Vaimomatskuu

Jes! Sain suomi24:ssä viestin!

Viestin sisältö oli tosin hyvin jännittävä. Vai mitä muuta voisi sanoa tästä:


"Missä sä olet Töissä ?
Onko sulla auto ??"

Lisäksi henkilö tiedusteli asuinpaikkaani.

Tavallaan erittäin hyviä ja päteviä kysymyksiä, mutta silti tuli hiukan outo olo. Miksiköhän lähettäjä kysyi nimenomaan tuosta autosta? Tarvitseekohan se kyytiä johonkin?

Mulla on sellainen kutina, että tästä herra X:stä ei tule mun seuraavaa poikaystävää. Sori. Delete.

Mestoilla

Okei, en voi hymyillä tuntemattomille ja iskeä miehiä kadulta (eikös siihen ole sitä paitsi ihan oma, erikoistunut ammattiryhmänsäkin?) Minun on siis tavattava miehiä jossakin muualla. Mutta missä? Missä ne oikein pyörivät?

1. Baarissa. Kaikkien aikojen klassikko, onnistumisprosentti vaihtelee. Toimii silloin, kun haluaa päästä heti seuraavana päivänä tyypistä eroon. Sitoutumiskammoisten ja alkoholistien unelma.

2. Kuntosalilla. Kyllä kyllä. Mutta miten siellä käytännössä pääsee lähestymään? Toinen yrittää treenata tanko kurkunpään yläpuolella, ja minä menen nojailemaan viereen ja kysymään, käytsä usein täällä? Ja missä vaiheessa pystyisi keskittymään omaan treeniin, jos pitäisi varoa, ettei meikit valu ja paita kastu? Hmm... Palataan tähän toisella kertaa.

3. Muissa harrastuksissa. Eli missä? Ammunta, kalastus, metsästys, autonrassaus, Nintendo, origamit, sähly, soutu, suunnistus, sijoittaminen? Itämaiset taistelulajit? Rakentaminen ja remontointi? Rautakauppa?

Rautakauppa voisi itse asiassa jopa toimia. Tosin en ymmärrä mistään siellä myytävästä yhtään mitään, joten on vaikea lyöttäytyä kenenkään juttusille. Sieluni silmin näen allekirjoittaneen räpyttelemässä miellyttävälle herrasmiehelle mystinen metalliesine kädessäni, tiedustellen viattomasti esineen käyttötarkoitusta. "Se on sarana", miellyttävä mies vastaisi. "Se pannaan oveen. Etkö ole ikinä nähnyt?"

Mahtavaa. Miehethän tunnetusti haluavat seurustella idioottien kanssa lähes yhtä paljon kuin fyysisesti epämuodostuneiden ja pahalta haisevien naisten kanssa. Huokaus.

4. Uuden opiskelualan valmennuskurssi. Toimisi, jos olisin vielä valmennuskurssi-ikäinen ja haaveilisin ekonomin tai juristin urasta. Ja minulla olisi liikaa rahaa.

5. Avoimen yliopiston kurssit. Aihealueesta riippuen voisi toimiakin, mutta hyvin hyvin epävarma ja hidas menetelmä.

6. Kirjasto. Siis mistä näitä ideoita oikein tulee? Ei mikään ihme, että olen sinkku!

7. Joku kahvila? "Kahvi ja munkki, ja sit yks tommonen ruskeapaahtoinen mies kermavaahdolla. Joo, niiden pullapoikien takaa siitä. Just semmonen. ". I wish.

8. Urheilu. Suurien urheilukilpailujen katsomot. Jos etsii jääkiekkofania, joka on itse urheillut viimeksi armeijassa tai peruskoulussa.

9. Netissä. Perustuu pitkälti photoshoppiin.

10. Kavereiden kautta. Erityisesti kavereiden eksät on loistavia mahdollisuuksia saada käydä läpi samat vastoinkäymiset kuin ystäväsi, ja olla oppimatta niistä mitään.

Älä katso minua noin. Varmasti saan seuraava vuoden aikana jonkin oikeasti toimivan idean.

Hymymetodi

Deittioppaista saa hyviä neuvoja.

"Hymyile päivittäin 50 miehelle".

Anteeksi kuinka?

Tänään olen käynyt lääkärissä. Odotustilassa oli ainakin 3 miestä, ja matkalla törmäsin osapuilleen kymmeneen. Mutta kuka hymyilee lääkärissä? Nehän pian luulevat, että tulin aulaan vaan iskemään miehiä. Sairastamiseenhan tässä pitäisi keskittyä!

No, jatkan matkaa kotiin. Vastaan tulee miehiä, mutta ei niille vain voi hymyillä. Yhtä vilkaisen, ja se alkaa suoltaa kyseenalaisia kohteliaisuuksia kielellä, jota ymmärrän vain puolittain.

Miehet on pelottavia. Jos sellaiselle hymyilee, se saattaa lähestyä. Ja mites sitten suu pannaan?

Sitä paitsi sain juuri tekstiviestin, jossa kaverini kertoo joutuneensa tuntemattoman miehen hyökkäyksen kohteeksi Helsingin keskustassa ennen joulunpyhiä. Ostan raiskaushälyttimen ja piiloudun kaulahuivien ja pipon alle. Hymyilen sitten kesällä taas.

Prinsessa Victoria -metodi

Miksi prinsessa Victoria on niin miellyttävän oloinen ihminen?

Hän tapaa vuosittain tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Oletko nähnyt kuvia siitä, kun hän tutustuu esimerkiksi jonkin järjestön toimintaan jossain päin maailmaa, tai illastaa Nobel -juhlallisuuksissa? Miksi hän vaikuttaa siltä, että hänen seurassaan olisi mukava viettää iltaa?

Prinsessa Victoria katsoo ihmisiä silmiin, ja ottaa heihin kontaktia. Hän seuraa kiinnostuneena, kun ihmiset selvittävät hänelle edustamansa asiaa. Prinsessa Victoria ei mieti samalla seuraavan päivän asuvalintaa, jenkkakahvojaan tai isänsä naisseikkailuja. Hän keskittyy käsillä olevaan hetkeen ja keskustelukumppaniinsa. Hän esittää kysymyksiä, ja haluaa aidosti ymmärtää, mistä asiassa on kysymys. Hän ei mitenkään voi olla jokaisen alan asiantuntija, eikä häntä varmastikaan kiinnosta jokainen vierailukohde yhtä paljon. Hän suhtautuu niihin avoimin mielin, valmiina laajentamaan tietämystään ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

Vaikka emmehän me voi tietää, mitä hänen päässään liikkuu.

Me tiedämme vain, millaisen vaikutelman hän antaa ulospäin.

Eikö olisi ihanaa, jos sinä ja minä voisimme antaa samanlaisen vaikutelman muille ihmisille?
Olisimme varmasti vastustamattoman miellyttävää seuraa.

Mutta aina kannattaa yrittää. Vielä ei ole liian myöhäistä ryhtyä oman elämänsä prinsessaksi.

Day 2

Tää ei toimi. Suomi24:n kautta e tule yhtään viestiä. Mitä mä nyt teen?

Syvällä sisimmässäni tiedän, että tämähetkiseen radiohiljaisuuteen on kaksi syytä.

1. Paino
2. Kuva

Onnistuakseni maksimoimaan saamani huomion minun pitäisi liittää profiiliini jokin tissikuva ja ilmoittaa painokseni 50kg. Tällaista vaihtoehtoa ei ole, ellen sitten haluaisi etsiä mielikuvitusystävää jollekin hoikalle ja hotille sivupersoonalleni. Ei, nyt on pärjättävä näillä mitä on.

Tosin matkaoppaani deittailun maailmassa toteaa jotain aivan muuta. Nita Tucker antaa yli nelikymppisille suunnatussa oppaassa tiukan ohjeen kaikille meille ylipainoisille deittailijoille: Laihduta. Miehet pitävät hoikista enemmän kuin pullukoista.

No shit, Sherlock.

Torjunta

Suomi24 -palvelussa voi laittaa kiinnostaville tyypeille flirttikutsun. Arvaa, mitä kävi, kun yritin laittaa Leffa- ja kuntoiluseuraa etsineelle herrasmiehelle flirttikutsua?

"Sinut on torjuttu

Valitettavasti et voi flirttailla nimimerkin XXX kanssa. Käyttäjä on määritellyt, ketkä voivat flirttailla hänen kanssaan. "


Minut on virallisesti torjuttu. Auts.

Kriteerikriisi

Nuorempana ja laihempana deittailu oli lastenleikkiä. Nyt on toisin.

Selailen miesten jättämiä ilmoituksia suom24:ssä ja joudun toteamaan, että ylipainoisia ja pyöreitä naisia etsivät miehet ovat kokonaistarjonnassa vähemmistössä. Suurin osa ilmoittaa olevansa sporttisia ja katseenkestäviä karpaaseja, jotka toivovat rinnaalleen kiinteää kumppania. No, mikäpäs siinä. Itsekin koen, että liikunta on elämäntapa, se on jopa osa-aikatyö, mikä ei toisaalta poista sitä tosiasiaa, että olen ruumiinrakenteeltani pyöreä ja painoindeksiltäni ylipainoinen. Tätä on melkein mahdoton selittää näille sporttisille miehille. Heidän mielestään nainen on joko läski sohvaperuna tai sporttinen kissa. Koska ulkoisesti edustan ensinmainittua, niin esittäydyn mielelläni muodottomana läskinä. Ehkä treffeillä onnistun yllättämään jonkun kandidaatin iloisesti?

No, selaan ilmoituksia eteenpäin, ja lisää kriteerejä vyöryy ruutuun. Mitäs sanot vaikkapa tästä:

"Toivoisin, että sulla on elämän suunta selvillä sillä minulla on erittäin kirkkaana omani ja yhteisiäkin suunnitelmia mahtuu mukaan. En halua naista joka on liian eksyksissä."

Itse olen niin eksyksissä, että tarvitsisin välillä karttaa jopa lähimarketissa käymiseen.

Yllättävän monella seuraa hakevalla miehellä on todella selvät sävelet siitä, millaisia asioita he etsivät paitsi naisesta, myös elämästä yleensä. Tositarkoituksella naista hakevat odottavat, että nainen tulee täydentämään ja viimeistelemään sopivan elämäntilanteen täydelliseksi. Moni mies kokee olevansa täytekakku, josta puuttuu enää naisen muotoinen kirsikka. Mitä muuta voi ajatella siitä, että isäntä ilmoittaa deitti-ilmoituksessaan, että "yhteisiäkin suunnitelmia mahtuu mukaan"? Miten voi olla suunnitelmia sellaisen henkilön varalle, jota ei ole edes vielä löytynyt? Paitsi jos etsii tahdotonta idioottia?

Johtopäätös: osa nettideittailevista miehistä etsii tahdottomia idiootteja. Toivotan heille onnea matkaan.

Pakokauhu vaanii nurkan takana. Ei auta kuin selata eteenpäin.

Ensimmäinen vastaus!

Jee, sain ekan viestin suomi24:ssa!

Tosin vastaaja on 52-vuotias mies Porvoosta. Hänellä on kuvassaan mokkaliivi, vaalea parta ja stetson. Tietyissä oloissa hän saattaisi näyttää hiukan joulupukilta.

Olenkohan liian valikoiva, jos hylkään tämän tarjokkaan?

Liika ronklaaminen ei ole hyvästä.

Asetin ikärajan 40 vuoteen. Mielestäni perustellusti.

Amorin apulaiset

Tähän asti tapahtunutta:

-selasin netistä deitti-ilmoituksia
-masennuin
-aloin repiä hiuksia päästäni
-päätin hylätä koko projektin
-päätin jatkaa projektia
-luin yli 40-vuotiaille sinkuille suunnattua deittiopasta (se löytyi juuri sopivasti divarista ennen joulua, ja maksoi VAIN 5 euroa!)
-havaitsin, että deittiopas on itse asiassa täyttä asiaa
-pohdin, miksen ole aiemmin lukenut yhtään deittiopasta (lasketaanko Cosmopolitanin seksivinkit?)
-päätin lukea kaikki maailman deittioppaat ja kokeilla kaikki saatavilla olevat vinkit
-pohdin, pitäisikö projektia lykätä siihen saakka, että olisin 20kg laihempi
-päätin jatkaa projektia painostani huolimatta, sillä todistetusti myös ylipainoiset ihmiset rakastuvat ja alkavat seurustella
-juutuin painokysymykseen. Johtuukohan sinkkuuteni siitä, että ahterini on Brasilian kokoinen?
-päätin, ettei sinkkuuteni voi johtua hanurini koosta, vaan siitä, että olen tehnyt siitä itse niin suuren numeron
-itse asiassa ahterini ei ole hullumpi
-laadin oman deitti-ilmoituksen suomi24:een, koska muistelin kuulleeni kerran baaritiskillä, että joku nainen oli löytänyt sieltä unelmiensa miehen, joka oli kaiken lisäksi lentäjä!
-noh, minulle kelpaisi joku muukin kuin lentäjä, mutta ehkä ikisinkulle sopisi mies, joka olisi säännöllisesti paljon poissa kotoa

Seuraavaksi aion:

-lukea yli 40-vuotiaille sinkuille suunnatun deittioppaan loppuun
-sisäistää oppaassa mainitut ohjeet
-niin ja hmmm...pitäisi varmaan yrittää saada kontakteja, joiden kanssa sopia treffeistä?
-aion mennä mahdollisimman pian treffeille (sitten sekin homma on hoidettu. Kuin hammaslääkärikäynti.)

Alussa oli syntymäpäivä

Täytän huomenna 27 vuotta. Tuosta ajasta olen elänyt 10 vuotta yksin. Yhtä kauan olen etsinyt elämääni miestä.

Aika pitkä aika.

No, jotta en dramatisoisi liikaa, niin todettakoon, että olen matkan varrella kyllä löytänytkin kaikenlaista, mutta en kuitenkaan mitään kovin pysyvää. En osaa oikein selittää, mistä tämä johtuu. Jos tietäisin, olisin varmaankin jo tehnyt asialle jotakin.

Käyn aika paljon treffeillä, ja tapaan mielelläni uusia ihmisiä. Sitä oikeaa, tai edes hänen perintöprinssiään ei vain tunnu löytyvän. Olen oikeastaan jo hyväksynyt sen tosiasian, että mitään unelmien prinssiä ei ole olemassakaan. Eikä edes sellaista, jonka kanssa voisin ajatella herääväni joka aamu saman katon alta. Edes länsisiivestä.

Lähestyvän ikääntymisen kunniaksi tutkin ihohuokosiani peilistä, ja sain villin idean. Kyllä. Siskot ja veljet, minä yritän vielä kerran.

Valjastan käyttööni kaikki tunnetut keinot: deittioppaat, deittisivustot, ystävät, sukulaiset, Facebookin, kaikki.

Mikäli en löydä seurustelukumppania seuraavan vuoden aikana, unohdan koko jutun ja päästän itseni piinasta.

Mutta sitä ennen on ryhdyttävä toimeen.