Täytän huomenna 27 vuotta. Tuosta ajasta olen elänyt 10 vuotta yksin. Yhtä kauan olen etsinyt elämääni miestä.
Aika pitkä aika.
No, jotta en dramatisoisi liikaa, niin todettakoon, että olen matkan varrella kyllä löytänytkin kaikenlaista, mutta en kuitenkaan mitään kovin pysyvää. En osaa oikein selittää, mistä tämä johtuu. Jos tietäisin, olisin varmaankin jo tehnyt asialle jotakin.
Käyn aika paljon treffeillä, ja tapaan mielelläni uusia ihmisiä. Sitä oikeaa, tai edes hänen perintöprinssiään ei vain tunnu löytyvän. Olen oikeastaan jo hyväksynyt sen tosiasian, että mitään unelmien prinssiä ei ole olemassakaan. Eikä edes sellaista, jonka kanssa voisin ajatella herääväni joka aamu saman katon alta. Edes länsisiivestä.
Lähestyvän ikääntymisen kunniaksi tutkin ihohuokosiani peilistä, ja sain villin idean. Kyllä. Siskot ja veljet, minä yritän vielä kerran.
Valjastan käyttööni kaikki tunnetut keinot: deittioppaat, deittisivustot, ystävät, sukulaiset, Facebookin, kaikki.
Mikäli en löydä seurustelukumppania seuraavan vuoden aikana, unohdan koko jutun ja päästän itseni piinasta.
Mutta sitä ennen on ryhdyttävä toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti