No niin, tämä tästä vielä puuttui. Päätin jo, etten lupaa yhtään mitään kun kaikki semmoinen menee aina metsään, mutta tässä sitä ollaan.
Tänä vuonna hankin itselleni Harrastuksen. Salilla ja jumpissa käymistä ei lasketa. Ei myöskään ulkoilua, luontoa, nukkumista ym. nokkeluuksia. Hankin jonkin harrastuksen, joka tuo elämääni sisältöä. Ei, laihdutus ei ole sellainen.
Harrastaminen on tärkeää siksi, että
a) se suuntaa katseen pois omasta navasta
b) se suuntaa ajatukset pois jääkaapin sisällöstä ja jenkkakahvoista
c) se tuo elämään uuden tason, joka nostaa arkisen suoriutumisen yläpuolelle
d) asiantuntijuus on seksikästä
e) seksikkäällä tavalla asiantuntevat ihmiset vetävät muita puoleensa.
Olen salaa kadehtinut sellaisia ystäviäni, jotka harrastavat. Yksi tietää kaiken muodista, toinen taas elokuvista. Kolmas käy keikoilla. Lopuilla onkin sitten kissoja, koiria tai lapsia, joista tietävät jotakin ja jotka tuovat heidän elämäänsä iloa. Niin ja sitten jotkut leipovat. Minä vain syön.
Tykkään lukemisesta, mutta luen mitä milloinkin. Jos tekisin siitä järjestelmällisempää, se voisi olla harrastukseni. Tai yhtä hyvin voisin valita jonkin elokuvaohjaajan, ja alkaa seurata hänen teoksiaan. Tai mennä posliinimaalauskurssille. Opetella lakkaamaan kynsiä kauniisti. Tiedänpä sellaisenkin naisen, joka laihtui puolet elopainostaan alettuaan tehdä käsin koruja!
Uskon, ettei harrastuksen tarvitse olla edes mikään sellainen, missä tapaa miehiä (tai laihtuu puolet elopainostaan). Niin kauan kuin se on jotain sellaista, mistä aidosti pidän ja innostun, se säteilee hyvää energiaa ulospäin.
Kyllä. Siskot ja veljet, nyt harrastetaan vaikka väkisin.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Vientiä
Yhtäkkiä on tapahtunut jotain, sillä netistä alkaa löytyä vaikka kuinka paljon ylipainoisista naisista pitäviä miehiä. Tähän mennessä yhteyttä on ottanut 5 erittäin potentiaalista, ja sitten muutama, joka ei kerro itsestään yhtään mitään.
No, edelleen tarvitsisin toki vai sen yhden.
Mutta siskot, vaikka nettideittaillessa törmääkin kaikenlaisiin sekopäihin, ja osa on tahallaan tavattoman ilkeitä, niin sitkeys palkitaan. Kun kuona on kaavittu päältä, voi nauttia etsinnän hedelmistä.
Ja ei, kaikki ei ole painosta tai ylipäätään ulkonäöstä kiinni. Osa miehistä ilmoittaa jo omassa profiilissaan, että etsii pyöreää tai ylipainoista naista. Ihan loistavaa, hyvä miehet <3
Siitäkin huolimatta nyt alkoi vaikein osuus. Pitäisi alkaa tutustua näihin mukaviin miehiin, jotka ovat aikeissa hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Niin, heihin pitäisi tutustua samaan tyyliin. Sellaisena kuin olen.
Sanotaan, että vaikka lähtisi kuinka pitkälle matkalle, tekee matkan lopulta ennen kaikkea itseensä. Sama pätee deittailuunkin. Vaikka näennäisesti tutustuisi toiseen ihmiseen, alkaakin tutustua itseensä. Myös niihin ei-niin-miellyttäviin piirteisiinsä.
En ole oikeastaan enää lainkaan yllättynyt siitä, että olen sinkku. Olen ahdistunut jo nyt ajatuksesta, että minun pitäisi nyt vaan valita joku ja sitten alkaa seurustella. Aiemmin olen ratkaissut asian valitsemalla miehiä, joiden kanssa hommasta ei kuitenkaan tulisi mitään. Sitten olen voinut syyttää heitä ja väittää, että kyllä mä haluaisin olla sun kanssa, mutta kun SINÄ aina ja silti et koskaan. Olen houkutellut ne luokseni, ja sitten järjestänyt asiat niin, että saan koko touhusta turpaan. Kun homma on kaatunut, olen ollut salaa tyytyväinen. Näinhän sen pitikin mennä. Näin se aina menee.
Samalla olen kuitenkin välttynyt myös itse sitoutumasta. On voinut pitää silmät auki, kun kerran "seurustelen semmoisen paskiaisen kanssa joka kuitenkin kohta jättää". Hyvät miehet eivät ole käyneet siksi, että niihin saattaisi oikeasti joutua sitoutumaan.
Hyvänen aika. Yhtäkkiä koko paketti näyttää turhan selvältä.
Vika ei välttämättä olekaan ollut miehissä. Vika on ollut minussa.
No, edelleen tarvitsisin toki vai sen yhden.
Mutta siskot, vaikka nettideittaillessa törmääkin kaikenlaisiin sekopäihin, ja osa on tahallaan tavattoman ilkeitä, niin sitkeys palkitaan. Kun kuona on kaavittu päältä, voi nauttia etsinnän hedelmistä.
Ja ei, kaikki ei ole painosta tai ylipäätään ulkonäöstä kiinni. Osa miehistä ilmoittaa jo omassa profiilissaan, että etsii pyöreää tai ylipainoista naista. Ihan loistavaa, hyvä miehet <3
Siitäkin huolimatta nyt alkoi vaikein osuus. Pitäisi alkaa tutustua näihin mukaviin miehiin, jotka ovat aikeissa hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Niin, heihin pitäisi tutustua samaan tyyliin. Sellaisena kuin olen.
Sanotaan, että vaikka lähtisi kuinka pitkälle matkalle, tekee matkan lopulta ennen kaikkea itseensä. Sama pätee deittailuunkin. Vaikka näennäisesti tutustuisi toiseen ihmiseen, alkaakin tutustua itseensä. Myös niihin ei-niin-miellyttäviin piirteisiinsä.
En ole oikeastaan enää lainkaan yllättynyt siitä, että olen sinkku. Olen ahdistunut jo nyt ajatuksesta, että minun pitäisi nyt vaan valita joku ja sitten alkaa seurustella. Aiemmin olen ratkaissut asian valitsemalla miehiä, joiden kanssa hommasta ei kuitenkaan tulisi mitään. Sitten olen voinut syyttää heitä ja väittää, että kyllä mä haluaisin olla sun kanssa, mutta kun SINÄ aina ja silti et koskaan. Olen houkutellut ne luokseni, ja sitten järjestänyt asiat niin, että saan koko touhusta turpaan. Kun homma on kaatunut, olen ollut salaa tyytyväinen. Näinhän sen pitikin mennä. Näin se aina menee.
Samalla olen kuitenkin välttynyt myös itse sitoutumasta. On voinut pitää silmät auki, kun kerran "seurustelen semmoisen paskiaisen kanssa joka kuitenkin kohta jättää". Hyvät miehet eivät ole käyneet siksi, että niihin saattaisi oikeasti joutua sitoutumaan.
Hyvänen aika. Yhtäkkiä koko paketti näyttää turhan selvältä.
Vika ei välttämättä olekaan ollut miehissä. Vika on ollut minussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)